• Antti

Salaisuuteni: Näin sinäkin voit saavuttaa unelmasi!

Päivitetty: syys 30


VAROITUS!


En ole psykologi tai virallinen mielen valmentaja. En ole myöskään mikään guru tai taikuri. Olen vain olija, joka tutkii ihmeellistä maailmaa epätäydellisen ihmisavattaren kyydistä.


Ikuinen pohdiskelija.

Yritän olla "ihmisiksi", mutta samalla pohdin voimmeko me olla jotenkin suuremmin tai paremmin "ihmisiksi". Saavuttaa enemmän ja olla onnellisempia. Onko se paradoksi vai tutkimisen arvoinen asia?


Ehkä meissä voi ollakin enemmän potentiaalia parempaan, mitä uskommekaan.


Haluan jakaa jotain, mikä auttoi minua saavuttamaan yhden unelmistani. Itseasiassa tähän unelmaan sisältyi se, että voisin jollain tapaa auttaa myös muita onnistumaan. Jos jokin menetelmä on toiminut itselläni, on kutkuttavaa ajatella että joku muukin voi saada siitä isosti apua!


Kertomani asiat voivat liikkua jossain tieteen ja ihmeellisyyden hämärällä rajamailla. Jokainen tulkitsee lukemansa omien linssiensä läpi.



Oman todellisuuden luominen


Uskon, että ajatuksemme luovat todellisuutemme. Kaikki valintamme, myös ne joita emme huomaakkaan, pohjautuvat AINA siihen miten ajattelemme ja millaisia uskomuksia meillä on. Käytän näistä nimitystä ohjelmat.


Sanotaan, että ihminen on seitsemään ikävuoteen saakka tavallaan hypnoosissa. Pieni lapsi on kuin tyhjä taulu, johon ympäristö maalaa jälkensä. Vanhempien tunnetilat ja uskomukset tarttuvat raakileeseen kuin pesusieneen. Pieni lapsi kokee siis ohjelmoinnin.


Kun ohjelma tarttuu uuteen maaperään ja alkaa elämään siinä, on ohjelman muuttaminen myöhemmin työlästä. Mahdollista mutta työlästä.


Työläyttä ei kannata kuitenkaan säikähtää! Elämä on työtä ja kasvamista. Vastuun kieltäminen omasta itsestä, uhriutuminen ja muiden syyttely on kivuliaampi taival kuin työ. Asioista pitää tulla kuitenkin tietoiseksi, ennen kuin työn voi aloittaa. Palkitsevan työn.


Kukaan ei tee työtä kuitenkaan puolestasi.


Vanhat sisäiset ohjelmamme haluavat varmistaa, että tuttu ja turvallinen menneisyys toteutuu tulevaisuudessakin. Samalla kehomme on addiktoitunut vanhalle tutulle biokemialle, jota tunteemme ylläpitävät. Ihan sama onko kyseessä pelko, stressi tai ahdistus. Keho on tottunut saamaan päivittäisen annoksensa ja odottaa sitä.


Muutos on ihan HELVETIN vaikea laji, koska mielemme ja kehomme elävät menneisyydessä.


Kaikki rutiinimme ja ympäristömme huolehtivat siitä, että heräämme uudessa päivässä menneisyyteemme. Ne muistuttavat meitä menneestä. Tutussa ja turvallisessa ei ole mitään pahaa, ellei se ole sinua tuhoavaa mutta liian voimakas napanuora siihen estää sinua varmasti menemästä eteenpäin.


Jos haluat muutosta aikaan elämässä, mieti päivittäisiä rutiinejasi, ajatuksiasi, tunteitasi sekä ympäristöäsi. Onko jollain osa-alueella parannettavaa?


Tukeeko ympäristösi kehitystäsi? Ympäristöä voi olla kuitenkin turha päivittää, ellet halua tehdä myös sisäistä työtä.


Fakta on kuitenkin se, että läheisillä ihmisillä ja ympäristöllä on suuri vaikutus meihin. Inspiroiva ja kannustava ilmapiiri moninkertaistaa onnistumisesti, kun taas negatiivinen ympäristö vähintäänkin hidastaa matkaa kohti todellista potentiaaliasi.


Ihminen voi pyrkiä suureen muutokseen fyysistä voimaa käyttämällä, mutta palaa lopulta lähtöruutuun. Miksi? No siksi, koska jokin sisällä ei muuttunut.


Työpaikan tai puolison vaihtaminen ei välttämättä toiminutkaan. 20 kilon painonpudotuksesta ei jäänyt mitään käteen. Kaikki tuli takaisin. Taas saa painia samojen haasteiden kanssa.



Saamme aina syyttää tai kiittää sisäisiä ohjelmiamme siitä, missä me nyt olemme.


Ajatus: Ajatukset luovat tunteemme. Tunteemme muodostavat tunnetilan. Pitkittyneestä tai usein toisuvasta tunnetilasta tulee mieliala. Mielialasta muodostuu hiljalleen osa persoonaamme.


Persoona voidaan ajatella tässä kohtaa linssinä ulkoisen maailman ja aidon itsesi välillä. Ulkoinen maailma on täynnä mahdollisuuksia ja runsautta. Persoonamme kuitenkin näkee asiat haluamallaan tavalla ja välittää viestin sinulle. Muistat varmaan leikin nimeltä rikkinäinen puhelin.


Our personality creates our personal reality.


On niin monta todellisuutta, kuin on tulkitsijaakin.



Tarinani


Olen nuoresta saakka ollut erittäin kiinnostunut itseni fyysisestä ja henkisestä haastamisesta. Kilpaurheilu läpi elämän on ollut tähän yksi hyvä väylä. Rankat armeijamuistotkin lämmittävät edelleen mieltä. On todella kiehtovaa, mihin kaikkeen ihminen pystyy kun hänellä on yhteys itseensä ja voimavaroihinsa.

Vuonna 2015 aloin tutkia asioita enemmän omaksi ilokseni. Halusin ymmärtää enemmän. Olla parempi johtaja itselleni sekä valmentaja asiakkailleni.


Syksyllä 2019 saavutin jotain, minkä eteen olen tehnyt paljon töitä fyysisellä ja henkisellä tasolla. Voitin Suomen mestaruuden classic bodybuildingissa ja pääsin kisaamaan maailman huippuja vastaan MM-kisoihin Arabiemiraatteihin.


Halusin ottaa kaikki parhaat henkiset työkalut käyttöön ja todistaa omalla kohdallani niiden teho. Halusin kiven kovaa haastaa itseäni ja onnistua. Voisin sitten auttaa myös muita paremmin.


Asiat eivät ole niin mustavalkoisia, enkä väitä pelkästään henkisten työkalujen avulla saavuttaneeni tavoitteeni. Fyysinen työ, kilpakumppaneiden valikoituminen ja muut tekijät vaikuttavat myös lopputulokseen. Toisaalta osa minusta voisikin väittää niin, jos asiaa tarkastelee pelkästään vetovoiman lain ja kvanttifysiikan pohjalta. En ole kuitenkaan valastunut joogi, joka manifestoi itselleen treenivaikutuksen ajatuksen voimalla ja loisi materiaa tyhjästä. Salilla oli käytävä ja ruokaa syötävä! ;P


Nyt puoli vuotta myöhemmin haluan paljastaa salaisuuteni, jotta kuka tahansa voisi inspiroitua kokeilemaan menetelmiä joilla minä onnistuin.



Koska minä onnistuin, sinäkin onnistut. Meissä ei ole mitään eroa.


Kilpailuun valmistavalla viikolla minulla ilmeni voimakasta huimausta sekä flunssan oireita. Vuosia vaivannut alaselkävaiva oli pahana ja meinasi lyödä minut täysin lukkoon. Pystyisinko esiintymään? Tuleeko tästä katastarofi?


Matkalla kisapaikalle edellisenä päivänä automme hajosi. Auto nyki ja tuntui tekevän kirjaimellisesti kuolemaan. Vauhti hidastui, räntää satoi ja pelkäsimme, ettemme ehdi rekisteröitymiseen. Ihmeen kaupalla ja kenguruvaihteella selvisimme kolmen tunnin matkasta.


Rekisteröitymisessä ilmeni omat pulmansa ja jouduimme kiireellä fiksauttamaan Miran bikineitä Lahden keskustassa niiden tekijällä. Auto nyki ja puuskutti. Painoin yhtä aikaa jarrua, kaasua ja kytkintä. Saatiin säädöt tehtyä kisa-asuihin ja rekisteröinti lopulta hoidettua. Viimein auto levisi totaalisesti Lahden messukeskuksen parkkipaikalle.



Pyrin uskottelemaan itselleni, että nyt voittajan asennetta testataan.


Olimme molemmat melko hermona ja stressaantuneina. Minun piti päästä jo lepäämään ja syömään majoitukseen. Huomenna olisi elämäni tärkein kilpailu.


Olin kuitenkin henkisesti valmistautunut mihin tahansa. Kiitos harjoitteluni! Tiedän että jokaisen meidän kanttia testataan matkalla tavoitteeseen. Ennen onnistumista voi tulla ns. testimyrksy.


Oletko tarpeeksi vahva?

Haluatko sitä todella?


Kun ajoin stressaantuneena kovassa kiireessä kuolemaa tekevällä autolla, hoin itselleni: "Antakaa tulla vain! Mitä enemmän stressiä nyt, sitä kovempi olen huomenna kisassa! Lisää vain tänne, ei haittaa! Nyt voittajan asennetta testataan!"


Kriittiset tunnelmat tallentuivat myös kisavideon alkuun.



Tajusin toteuttavani selkärangasta kriisin keskellä viimehetken mentaaliharjoitusta, joita olin tottunut tekemään kuukausia ennen h-hetkeä. Tässä on esimerkki siitä, että mielen harjoittamista voit tehdä milloin vain ja missä vain. Jopa kriisin keskellä. Jokainen tilanne elämässä on harjoitusta varten.


Muista: Kun asetat itsellesi tavoitteen tai sinulla on unelma, joudut varmasti universumin testaukseen heti tai myöhemmin. Testin tarkoitus on varmistaa tahtosi. Ole kiitollinen, kun huomaat olevasi testissä! Se tarkoittaa sitä, että prosessi etenee ja sinun on mahdollista hypätä sen ansiosta seuraavalle tasolle. Se ei välttämättä tunnu mukavalta ja asioiden haluaa menevän kuin sadussa, mutta tiedä edes sisimmässäsi että tätä sinä juuri tarvitset. Se on osa prosessia! Isot rattaat todella pyörivät.


Ajatuksia päivää ennen kisaa.


Mennään hieman asioiden edelle ja siihen hetkeen, kun tavoitteeni kirjaimellisesti konkretisoitui.


Seisoin palkintojen jaossa samalla viivalla kuuden muun finalistin kanssa. Olin keskellä juuri kuten olin kuvitellutkin. Vasemmalla puolella seisoi juuri se kilpailija, jonka olin siihen kuvitellut mielessäni. Itseasiassa olin tämän järjestyksen laittanut paperilla jo aiemmin, mutta siitä myöhemmin lisää. Vasemmalla puolellani ollut kilpailija kävi hakemassa hopemitalin ja minä jäin viimeisenä seisomaan lavalle. Juuri kuten harjoituksissani olin asian kuvitellut. Kuuluttaja kutsuu minut hakemaan ykköspalkinnon ja oloni on... kiitollinen, tuttu, turvallinen. En pompi riemusta tai tuuleta. Laitan kädet kiitosasentoon ja kumarran. Kehoni ja mieleni ovat harjoitusteni ansiosta olleet jo tässä hetkessä. Se oli minulla tuttu, vaikka en ollut milloinkaan "oikeasti" kokenut vastaavaa.


Kerron nyt Sinulle, miten täydellistä lopputulosta pitää harjoitella mielessä!



Harjoitus 1: Kiitollisuus


Kiitollisuuden voimasta puhutaan vanhoissa viisauksissa, mutta myös nykyajan tieteilijöiden parissa.


Vanhoissa opetuksissa kiitollisuuden teeman voi yleisesti kiteyttää jokseenkin näin:


Kiitollinen henkilö saa lisää aihetta olla kiitollinen, kun taas kiittämätön saa lisää kiittämättömyyden tunnetta elämäänsä.

Kvanttifysiikassa kaikki on energiaa, kuten kiitollisuuskin. Sama vetää samaa puoleensa. Tiivistys: Et saa sitä, mitä haluat vaan saat sitä mitä olet.


Kiitollisuus, energia ja vetovoiman laki voivat olla joskus liian korkeaa kamaa ja hihhuliakin, mutta jos aiheen järkeistäminen kiinnostaa niin suosittelen tutustumaan esimerkiksi tutkija Joe Dispenzaan. https://drjoedispenza.com/


Myös Bruce Liptonin ajatuksia ja tutkimuksiin kannattaa perehtyä. Tieteellisestikin varmaa lienee jo se, että tunteemme ja ajatuksemme vaikuttavat todella geeneihimme sekä koko biologiaamme. https://www.brucelipton.com/



Kiitollisuuspäiväkirja


Aloin pitää kiitollisuuspäiväkirjaa kolmisen kuukautta ennen kilpailua. Aloitin jokaisen aamun päiväkirjani ja kahvikupposen ääressä. Välillä otin kynänä käteeni myös iltaisin.

Toimi kiitollisuus sitten miten tahansa, niin eniten siinä on tehoa kun oikeasti TUNNET kiitollisuutta. Mitä kovemmin ja pidempiä aikoja "värähtelet" kiitollisuutta, sen parempi. Sitä voimakkaampi vastakappale olet suuremmille kiitollisuuden aiheille. Pelkkä sanominen tai kirjoittaminen eivät pelkästään riitä, mutta ne voivat auttaa sinua muuttamaan perusolotilaasi yhä kiitollisemmaksi.


Tämän takia aloin kirjaimellisesti harjoittelemaan kiitollisuutta. Monesti huomasin, miten olotilani muuttui paremmaksi kirjoittamisen aikana. Välillä homma oli kompaktia ja vei aikaa vain muutaman minuutin, kun taas välillä aikaa meni puolikin tuntia flowssa.


Tulen jakamaan tänne kuvia sekä referointeja päiväkirjastani.


Tuntuu hieman hurjaltkin paljastaa julkisesti omat päiväkirjamerkinnät.


Mitä muut ajattelevat?

Lähteekö niistä "teho" pois?


Rohkaistuin asiaan kuitenkin sen perusteella, mitä olin kirjoittanut kaksi päivää ennen kisoja.


Päiväkirjaan kirjoitin ylös yksinkertaisia lauseita.


"Kiitos siitä, että..."

"Kiitos siitä erittäin riemastuttavasta asiasta, että..."

"Olen todella kiitollinen, että..."

"Kiitos, kun..."


Kiitokseni liittyivät yleisesti elämään, läheisiin, terveytee ja siihen miten maailma on täynnä mahdollisuuksia. Kirjoitin pieniä ja hassujakin asioita, joissa näin kiittämisen aihetta.


Kiitin myös kaikkea oppimaani ja kokemiani haasteita. Jos päivässä oli ollut jokin epämiellyttävä tilanne, kiitin myös siitä. Sen tarkoitus oli herättää minussa jotain tärkeää ja opettaa.


En tosiaan ole munkki tai guru, joka ei tuntisi suoranaista ****tusta, kun asiat eivät mene suunnitelmien mukaan. Harjoittelun avulla perustassani on silti enemmän rauhaa ja luottamusta, vaikka päässä välillä kiehuisikin.

Uskolla en viittaa uskonnollisuuteen.

Koen, että harjoittelulla ihminen voi muuttaa perusoloansa vahvemmaksi ja paremmaksi, vaikka välillä tulisikin räntäkuuroja. Ne eivät hetkauta perustaa.


Kiitin specifisti myös kisaamiseen ja treenaamiseen liittyviä asioita. Kiitin onnistuneista treeneistä, hyvin nukutusta yöstä, kirkkaasta mielestä ja motivaatiosta. Kiitin lujasta tahdostani ja siitä, miten paljon olen tehnyt töitä menneiden vuosien aikana. Yhdistin kiitoksiin myös positiivista uskottelua itselleni.


"Kiitos siitä, että minulla on huippusuorituskykyinen keho ja optimaalinen terveys."

"Kiitos siitä, että pystyn luottamaan itseeni kaikissa tilanteissa ja asiat sujuvat täydellisesti kohti kisoja."

"Kiitos siitä, että osaan tehdä aina parhaat valinnat treeniin, ravintoon sekä kisaamiseen liittyen ja olen huippukunnossa."



Kiitin etukäteen myös tulevasta. Tämä olikin se kaikista hykerryttävin vaihe harjoitusta. Monesti nämä kirjoitukset tuntuivat jo ihan kehossa. Selkäesti biokemiani reagoi kirjoittamaani.


"Kiitos siitä, että minä olen uusi classic bodybuildingin Suomen mestari."

Viimehetken kiitollisharjoituksia ennen kisapaikalle lähtöä.

Uskon, että yleisen kiitollisuustasosi vahvistaminen lisää terveyttäsi ja auttaa sinua havainnoimaan paremmin elämän suomia mahdollisuuksia. Olet kiitollinen siitä, mitä sinulla jo on mutta et myöskään pelkää tavoitella lisää upeita asioita elämääsi.




Harjoitus 2: Vahvistuslauseet


Alussa kerroin, että ihminen on seitsemään ikävuoteen saakka tavallaan hypnoosissa. Aivoaaltojen taajuus on matalemmalla, mikä altistaa lasta omaksumaan ympäristöstään kaiken informaation sellaiseen kuin se tulee ilman suodatinta. Siksi vanhempien ajatukset ja uskomukset kirjaimellisesti "palavat kiinni lapseen", syvälle alitajuntaan.


Aivoaaltotaajuudet jaetaan viiteen eri tasoon.


Gamma

Beta

Alfa

Theta

Delta


En käsittele asiaa enempää, mutta yksinkertaistettuna eri taajuudet edustavat mm. stressiä, valppautta, luovuutta, oppimista, mielikuvitusta, rentoutta, meditatiivista tilaa ja syvää ykseyttä. Kiireinen arki ja stressi pitävät meidät helposti beta-taajuudella, jossa uuden omaksuminen ja eheytyminen on heikkoa, jopa mahdotonta.


Voimme kuitenkin itse vaikuttaa aivoaaltojemme taajuuksiin mm. hengityksellä, meditaatiolla, luovalla tekemisellä (flow-tila), luonnossa liikkumalla tai vaikkapa lemmikkiä silittelemällä.


Eräs viisas opettaja kiteytti hyvin, ettet voi ratkaista ongelmaa samalla taajuudella jolla se on. Jos ongelmasi liittyy suorittamiseen ja kiireeseen, et voi ratkaista sitä väkisin kiireisenä suorittajana. Klassinen irtipäästäminen pitää tässäkin paikkansa. Vaihdat taajuutta, rentoudut ja oivallat.


Alemmilla taajuuksilla on mahdollista ajaa sisään myös uusia positiivisia ohjelmia. Mitä syvemmillä taajuuksilla opettelet ajattelemaan itsestäsi ja elämästäsi positiivisesti, sitä paremmaksi kaikki muuttuu.


Sinun kannattaa tulla tietoiseksi, siitä miten puhut itsellesi. Jos itsekeskustelusi on negatiivista, kannattaa siihen kiinnittää huomiota. Jatkuva itsensä soimaaminen ja vähätteleminen kannattaa yrittää lopettaa hiljalleen, sillä se hidastaa edistymistäsi elämässä. Ellet usko ansaitsevasi jotain tai et usko itseesi hyvällä tapaa, se toteutuu ulkoisessa maailmassa juuri niin.


Käsittelen toisella kertaa lisää tätä aihetta, mutta itse päätin tietoisesti muutta sitä miten puhun itselleni. Tarkoitukseni oli asentaa itseeni täysin uusi ohjelma. Ohjelma, joka olisi hyvin spesifi tavoitteeni kannalta.


"Kiitos siitä, että minä olen classic bodybuildingin uusi Suomen mestari. Kiitos siitä erittäin riemastuttavasti asiasta, että minä olen Suomen mestari."


Lähes joka kerta, kun ajoin aikaisin aamulla 15 minuuttia kuntosalille valmentamaan, hoin ratissa ääneen tätä asiaa itselleni. Välillä väsytti eikä olisi huvittanut. Tein silti. Olotila muuttui matkan aikana ja hymykin nousi monesti suupieliin. Aluksi asian hokeminen tuntui vain sanomiselta, mutta hetken päästä se jo kirjaimellisesti tuntui. Kehoni biokemia siis reagoi, kun toteutuin harjoitusta pidemmälle. Sanat ja ajatukset muuttuivat siis oikeaksi reaktioksi. Joka kerta fysioligiani muuttui hieman. Uusia neurologisia yhtyeyksiä muodostui ja uudenlainen biokemiallinen koktailiryoppy teki tehtäviään sisälläni.


Käytin välillä videolle puhumista tehostaakseni harjoitusta. Voi olla tehokasta nähdä itsensä sanovan haluamiaan asioita.


Toistin hokemaa myös kotimatkalla, joskus kävelylenkillä ja välillä treenatessakin. Välillä riitti asian toistaminen ilman ääntä omassa mielessä. :)


Yhdistin kiitollisuuspäiväkirjaani myös näitä positiivisia vahvistuksia, kuten aiemmin näytinkin. Kiitin huipusta suorituskyvystäni, erinomaisesta kyvystäni palautua ja saavuttaa tavoitteeni. Väiritin lauseita tarkoituksella ja tein niistä "isoja"!


Isot lauseet tuntuvat paremmin. Liian vaatimattomat toteamukset eivät murra vanhaa ohjelmaa. Ohjelmaa, joka sanoo ettet voi, ansaitse tai osaa. Sinä olet mahtava, suurenmoinen, vahva!


Asensin haluamiani vahvistuslauseita myös kännykkääni muistutuksina piippaamaan useamman kerran päivässä. Aina en jaksanut niitä erityisemmin lukea, mutta niiden tarkoitus olikin muistuttaa oman itsekeskustelun tilasta. Onko se rakentavaa vai tuhoavaa?


Voimakkainta vahvistuslausettani (-kuvaa) edustaa ihannelopputuloksen printtaaminen. Muokkasin tietokoneella virallista kilpailuiden pistekortistoa yhdeksän päivää ennen kisaa. Laitoin sen näyttämään juuri sellaiselta, kuin halusin ja muutin päivämääräksi sen milloin asia on tapahtunut eli tulee tapahtumaan. Printtaus pääsi sellaisella paikalle, josta näin sen mahdollisimman usein.


En halua tuoda esiin tässä kohtaa muiden kisaajien nimiä, vaan olen blurrannut ne. Kunnioitan kaikkia kanssakisaajiani erittäin paljon, vaikka tässä harjoituksessa psyykkasinkin itseäni voittajaksi. Jokaisella heillä on takanaan vuosien kova työ! Kyse on kuitenkin kilpailusta, jossa osallistujat laitetaan sillä hetkellä paremmuusjärjestykseen.


Vahvistuslauseilla ja positiivisella itsekeskustelulla pyrin luomaan itsestäni voittajan etukäteen. Kun mieleni ja kehoni toimisivat uuden ohjelman vallassa, olisi jokainen treeni ja teko laadukkaampi matkalla tavoitteeseen. Myös kilpailupaikalla tulisin hallitsemaan mieleni paremmin, enkä antaisi pelkoon liittyvien ohjelmien ottaa valtaa tärkeällä hetkellä. Halusin varmistaa, että uusi ohjelma olisi vahva kriittisimmilläkin hetkellä.


Ote päiväkirjastani:


22.8. noin klo 18-19 koin universumin latauksen sekä transsin juoksumatolla, kun tunnin verran kirjaimellisesti kävelin pois itseni tieltä uuteen versiooni. Tuolla hetkellä loin itseni uudelleen ja minusta tuli Suomen mestari. KIITOS, KIITOS, KIITOS!

Voin paljastaa, että tuon tunnin ajan ilman keskeytyksiä hoin mielessäni jatkuvasti positiivisia lauseita itselleni onnistumisestani ja siitä, että olen nyt jo saavuttanut tavoitteeni. Laitoin kehoni uskomaan, että olen jo tavoitteessa. Kuvittelin mielessäni kaikki ne onnittelut, joita saisin ihmisiltä. En uskaltanut keskeyttä, se tuntui niin aidolta. Halusin antaa keholleni sitä biokemiallista onnen kylpyä, jota mieleni sille uskotteli.


Hetki oli todella maaginen, kaikki näytti koko ajan kirkkaalta ja ajatukseni eivät pomppineet. Liike reippaan kävelyn muodossa tehosti mentaaliharjoitustani. Pääsin jonkinlaiseen transsiin varmastikin. 60 minuuttia tuli täyteen ja minulla todella oli uudestisyntynyt olo.

Kirjoitin päiväkirjaani onnitteluja etukäteen.



Harjoitus 3: Meditaatio & visualisointi ("aikamatkustusta")




Kerron tässä yhteydessä meditaatiossa hyvin yksinkertaisesti, enkä mene sen syvemmälle meditoinnin maailmaan.


En ole edes mikään meditaatiomestari. Voin kokemukseni pohjalta kuitenkin todeta, että kukin meditoi tavallaan. Istuen, maaten, aamulla, illalla, päivällä, musiikilla, ilman musiikkia, ohjatusti, ilman ohjeita, kävellen, maisemaa tai vettä tuijottaen.


Meditaatiossa on kyse juurtumisesta tähän hetkeen, joka tapahtuu aivoaaltoja muuttamalla. Tullaan pois beta-taajuuden härdellistä ja kohti matalempia taajuuksia. Taajuuksia, joissa luodaan ja eheydytään. Myös flow-tila on meditatiivinen tila, jonka voi saada liikunnassa tai jossain luovassa toiminnassa. Myös kumppanin kanssa... :)


Oma kaavani meni monesti näin:


  • Milloin? Yleensä iltapäivällä harjoituksen ja ruoan jälkeen. Joskus aamulla tai illalla. Välillä kahdestikin.

  • Kauanko? Niin kauan kun huvitti. Vartista aina tuntiin.

  • Kuinka? Yleensä istuen ja musiikilla.


Linkissä musiikki, jota käytin eniten.


Aluksi pyrin rentoutumaan ja hengittelemään syvään. Saatoin käydä läpi mielessäni kiitoksia. Kiitollisuus monesti rentouttaakin hyvin.


Kun tunsin olevani melko rennossa tilassa, aloin käymään läpi mielessäni tulevaa kilpailua. Aloitin kisamatkasta. Ajamme autolla kohti kisapaikkaa. Rekisteröidymme. Menemme majoitukseen. Heräämme kisa-aamuun. Menemme kisapaikalla. Kohtaan muut kilpailijat. Nousen lavalle. Teen suoritukseni. Onnistun.


Kävin kaikki yksityiskohtaisesti läpi. Meditatiivinen mielentila huijasi kehoani luulemaan, että koen oikeasti sen kaiken. Keho ei aina osaa erottaa, mikä on totta ja mikä ei. Kaikki se oli totta keholleni, ainakin keho reagoi ja se tuntui.


Pyrin kuvittelemaan ihannesuorituksen kisapaikalla. Miten olen ennen kisaa muiden kisaajien keskuudessa? Miltä se tuntuu? Miltä tuntuu nousta kisalavalle ja kohdata muut? Miltä yleisö ja tuomaristo näyttävät? Miltä tuntuu, kun he kiinnittävät huomiota onnistuneeseen suoritukseeni? Kuinka hyvältä kaikki tämä tuntuukaan? On mahtavaa olla täällä onnistumassa. Kiitos, että saan olla täällä! Kiitos, että saan ansaita voittaa!


Kävin tarkasti läpi esiintymistäni. Asentoja, vapaaohjelmaa, ihan kaikkea. Minulla oli hyvä olla siellä ja se oli minun paikkani sillä hetkellä. Olen täällä onnistumassa.


Tähän käytin niin kauan aikaa, kun halusin.


Välillä mieleni yritti häiritä suoritustani. Saatoin mielessäni horjahdella ja kaikki eivät menneet nappiin. Mikäli harjoitus vaati, korjasin tilanteen mielessäni aina onnistumiseen ja jätin siihen.


Seuraavaksi piti kuvitella palkintojenjako. Missä kohdassa lavaa seisoisin? Miltä tuntuisi mennä seuraavaksi hakemaan ykköspalkinto? Miltä tuntuisi, kun kuuluttaja kutsuisi kaikki muut hakemaan palkinnot ensin ja minä jäisin viimeiseksi odottamaan kultamitalin saamista?Miltä kuulostaisi kuulla oma nimi voittajana? Miltä tuntuisi kätellä palkinnon ojentajaa? Ketkä seisovat vierelläni?

Kisapaikalla luotin harjoituksiini ja päästin kaikesta irti. Annoin vain mennä.

Tässäkin harjoituksessa päti sama kuin edellisessä vaiheessa. Harjoitus piti jättää onnistumiseen! Useasti mieleni rakensi erilaisia vaihtoehtoja lopputulokselle. Minulle kuulutettiin kuudes sija. Välillä jännitin toisen jäljelle jääneen kisaajan kanssa hopeamitalin kohtaloa. Se kuulutettiin minulle... Korjasin tilanteen AINA uudelleen mielessäni, kun se ei mennyt suunnitelmani mukaan.


Toistin mielessäni, että tavoitteeni kannalta negatiivisilla mielikuvilla ei ole vaikutusta minuun mutta positiivisella mielikuvalla taas on VALTAVA vaikutus minuun. Positiivisen vaikutuksen ihan kirjaimellisesti tunsin harjoituksen aikana.


Sydän takoi, olin liikuttunut, kiitollinen ja onnellinen. Annoin näin keholleni taas uutta ja hyvää biokemiallista kylpyä.


Tässäkin kohtaa salaisuus piilee tuntemisessa, ei pelkästään ajattelemisessa tai sanomisessa.

Heh, yksi asia jäi ensi kertaan -overall... ;)

Oli kerrassaan mieletön tunne oikeassa hetkessä, kun kaikki meni niin kuten olin mielessäni kuvitellut ja harjoituksissani ennestään kokenut. Se oli minulle tuttua.


Huomasin palkintojen jaon aikana, että mieleni meni samaan tilaan kuin meditaatiossa. Havahduin siihen, miten mieleni yritti muodostaa erilaisia lopputuloksia kun kuuluttaja alkoi jakaa palkintoja. Pidin katseeni korkealla kisapaikan takaseinällä ja hallitsin mieleni. Olen hakemassa täältä sen, mihin olen valmistautunut. Tuo oli erittäin intensiivinen hetki. Valitsin mielessäni vielä viimeisen kerran voittaa.


...enkä pyrkinyt enää kisapaikalla "nostamaan tilannetta jalustalle" -psyykkaamaan, taistelemaan tai haluamaan. Hallitsin täydellisesti nämä alhaisen värähtelyn tunteet ja olin kuin vesi.

Ajattelin kisapaikalla, että tässä kohtaa riittää pelkkä oleminen. Minun ei tavallaan tarvitse taistella. Taisteluni oli jo tehty ennen kisaa. Miksi enää epäilisin itseäni? Oleminen ja tekeminen riittävät. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että tekisi asiat vajaasti. Ei missään nimessä! Nyt sai nauttia työn tuloksesta.


Meditaationi viimeinen osa on myös varsin mielenkiintoinen, jonka kehitin periaatteessa vahingossa.


Kutsun sitä "itseni työntämis- ja vetämismeditaatioksi".


Tässä harjoituksessa menen onnistumiseni yli. Tämä mielikuva jostain tilanteesta tai paikasta, jossa olet saavutuksesi jälkeen. Valitsin itse paikaksi Airbnb-majoituksemme keittiön pöydän, jossa kuvittelen istuvani kisan jälkeen. Tärkeää minulle tässä harjoituksessa oli se, että tiedän kuvien perusteella miltä paikka näyttää jotta saisin muodostettua sinne mahdollisimman aidon kokemuksen etukäteen.



Palaan meditaatiossa nykyhetkeen ja keskityn sydämeni lyönteihin. Olen itselleni kiitollinen siitä, miten paljon olen tehnyt töitä tavoitteeni eteen.


Seuraavaksi kuvittelen istuvani Airbnb-majoituksen keittiön pöydän ääressä onnistuneen kilpailun jälkeen. Pyrin tuntemaan edelleen sydämeni lyönnit ja mielikuvituksellani leikin siirtäväni niitä kahden eri versioni välillä. Sen joka on tulossa tuonne ihannehetkeen ja sen joka kutsuu nykyistä itseäni tuonne ihannehetkeen. Pyrin leikkimällä murtamaan liian järkiajattelua ja viedä aivojani enemmän "äärettömien mahdollisuuksien maailmaan".


Kopittelun jälkeen keskityn ja kuvittelen avaavani silmäni ihannepaikassani. Näen kaiken sen, minkä haluan. Kultamitalin. Hyvää ruokaa ja herkkuja pöydässä. Olen onnistunut, onnellinen ja uupunut. Mira on kanssani.



Tunnen suurta kiitollisuutta! Alan tuosta mielikuvasta käsin kiittämään itseäni, joka toisessa paikassa nojatuolissa kuvittelee tätä tilannetta. Kiitän häntä siitä, että se versio minusta jaksaa tehdä matkaa tänne. Sanon hänelle, että olet pian täällä. Tämä on todellista. Tämä on jo olemassa. Pyydän itseäni tuohon hetkeen.


Jännää tässä harjoituksessa oli se, että tunsin tuon vedon kuvittelemaani ihannepaikkaan yhä voimakkaammin mitä vähemmän päiviä oli jäljellä. Muistan miltä tuntui tehdä harjoitus päivää ennen kisaa. Sitä on vaikea kuvailla.



Loin harjoitukseen myös ns. ankkurin, joka sinetöisi kaiken. Kuvittelin mielessäni, että viimeisen harjoitukseni tällä kaavalla tulen tekemään oikeasti majoituspaikassa kisan jälkeen. Halusin kunnioittaa harjoitustani, enkä vain keskittyä "bilettämiseen".

Kiitollisuusmeditaatio kilpailun jälkeen.

Kun olin OIKEASTI tuossa ihannepaikassani, toteutin kiitollisuusharjoituksen. Palasin mielessäni kiittämään sitä versiotani, joka vielä hetki sitten teki sinnikkäästi matkaa tähän hetkeen. Kiitin häntä niin, kuin se versio vieläkin minusta olisi elänyt jossain toisessa ulottuvuudessa.


Kiitin myös läheisiäni ja tukijoitani, jotka olivat olleet mahdollistamassa minulle tätä matkaa. Kaiken takana oli niin suuri tunnelataus, että arvaatkin varmaan homman menneen märäksi. En muista, koska olisin viimeksi itkenyt niin pitkään.



Loppusanat


Mieli ja todellisuus ovat ihmeellisiä asioita. Kannustan ihmisiä tutkimaan avoimin mielin omaa mieltään ja elämän ihmeellisyyttää itsekseen tai asiantuntijan kanssa. Meissä kaikissa on paljon suurempi potentiaali, joka on helposti nykyisten ohjelmiemme taka-alalla.


Toivon todella, että tästä paljastuksestani sinä saisit sovellettua työkaluja omiin onnistumisiisi. Jokainen tekee asiat ja harjoitukset tavallaan. Korostan vielä, että tämä on harjoittelua siinä missä mikä tahansa asia. Käytin harjoitteisiin päivittäin paljon aikaa, mutta sain upotettua ne sujuvasti arkeeni. Se ei ole kuitenkaan ajan hukkaan heittämistä, koska positiiviset vaikutukset näkyvät hyvinvoinnissasi ja elämässäsi 100-prosentin varmuudella.


Sinulla ei edes tarvitse olla mitään yksityiskohtaista tavoitetta harjoittaaksesi kiitollisuutta, positiivista itsekeskustelua, meditaatiota ja ihanteellisten tunteiden visualisointia.


Sinä ansaitset olla onnellinen, sinä ansaitset menestyä, sinä ansaitset elää täysillä. Se ei ole keltään pois. Päinvastoin.


Lähde liikkeelle siitä, että SINÄ ANSAITSET!


Se miksi itse päätin juuri viime vuonna lähteä realisoimaan unelmaani oli se, että tunsin sillä hetkellä ansaitsevani ja olevani riittävä! Se ei ole aina niin helppoa. Moni varmaan painii riittämättömyyden tunteen kanssa ja kokee ettei ansaitse hyvää. Yhteiskunnan rattaissa ei riitä välillä mikään. Tai sellaisessa illuusiossa helposti elämme.


Minä riitän, sinä riität. Minä ansaitsen, sinä ansaitset."


ps. Kilpaurheilu tai kilpaileminen muita vastaan on yksi hatarimmista reiteistä valheelliseen onneen. Et varmastikaan ole kovin kauaa tyytyväinen, vaikka saavuttaisit olympiakultaa. Vaikka itsensä kanssa kilpaileminen, etenkin oman egon kanssa, voi olla myös välillä raakaa, on prosessi kuitenkin antoisampaa. Kun voitat hyvällä tapaa itsesi, etkä vain hetkeksi tyydytä egosi janoa, jää käteen jotain pysyvämpää. Pohditaan tätä joskus toiste lisää.



Onnistumisia,

Antti





482 katselukertaa
YHTEYSTIEDOT

Turku, Finland

+358405509401 (Antti)

antti.alalaurinaho@gmail.com

  • Grey Facebook Icon
  • Grey Instagram Icon
  • Grey YouTube Icon

Nimi *

Sähköposti *

Aihe

Viesti